Muutoksen keskellä Ilokivi säilyy 

Ajankohtaista, Asuminen, Kylä-lehti, Me Soihtulaiset, Soihdun tarina, Yhteisö / 12.9.2025

Teksti: Mari Lähteenmäki | Kuvat: Tiina Salminen, Tiitu Design 

Punatiilinen, kaksikerroksinen rakennus Seminaarinmäen eteläpäädyssä sulautuu kampuksen rakennuskantaan ja ympäröivään rinteeseen. Ensivilkaisulla se on vaatimaton kuin lähiön päiväkoti. Valomainokset katolla avaavat talon todellisen luonteen: Ylioppilastalo. Ravintola. 

Jyväskylän Ylioppilastalo Ilokivi on osa Seminaarinmäen valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä. Se valmistui vuonna 1964 osaksi Alvar Aallon suunnittelemaa kampuskokonaisuutta.  

Talohaavetta toteuttamaan 

Kun Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu muuttui yliopistoksi, kampuksen opiskelijamäärä alkoi kasvaa ja ylioppilaskunnan kokoontumistilat jäivät ahtaiksi. Samaan aikaan kasvoi opiskelijoiden asuntopula. JYY haaveili omasta toimitalosta, jossa olisi yhteistilojen lisäksi kaivattu asuntola.  

Talon rakennuspaikaksi oltiin saamassa tontti entiseltä Siljonkujalta, vanhojen asuinrakennusten alueelta. Ylioppilaskunta käynnisti tarmokkaasti varainkeruun ja toimitti tilaohjelman Alvar Aallon toimistolle.  

Vastaus yllätti. Haaveillut klubi- ja asuntotilat eivät mahtuisi tarjolla olevalle tontille, eivät edes koko kampusalueelle.  

Aallon toimisto ehdotti, että hanke jaettaisiin kahtia. Klubirakennus sijoitettaisiin kampukselle, mutta asunnot muualle, esimerkiksi Jyväsjärven taakse kaupungin tarjoamalle alueelle. Syyskuussa 1961 ylioppilaskunnan edustajisto sai siis eteensä suunnitelman, josta asuntola puuttui, vaikka varainkeruu oli alun perin käynnistetty juuri sen takia.  

Muutoksen aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta hallitus vakuutti, että hankkeita edistettäisiin rinnakkain aina mahdollisuuksien mukaan. 

Yhteisötilat talon ytimessä 

Ylioppilastalon ensimmäisiä käyttäjiä olivat osakunnat. Rakennukseen suunniteltiin myös keilahalli sekä pieni ravintola. Ravintolan nimi, Ilokivi, valittiin nimikilpailulla. Samanniminen kivenlohkare lähirinteessä oli aiemmin ollut opettajaseminaarin opiskelijoiden kokoontumispaikkana. Sittemmin ravintolan nimi alkoi merkitä koko ylioppilastaloa yhteisötilana.  

Ylioppilastalon avajaisia juhlittiin toukokuussa 1965. Nyt ylioppilaskunnalla oli talo, jossa sijaitsivat osakuntien tilat, kokoontumispaikkoja, ravintolatila ja toimihenkilöiden työpisteet. Keilahalli, jonka kannattavuutta jo aikalaiset pohtivat, oli saatu avattua jo syksyllä 1964, vaikka talo muuten oli vielä rakenteilla. 

Alvar Aallon toimiston JYYlle tekemässä suunnitelmassa oli ollut lisäksi suuri juhlasali, ylioppilaskunnan toimistoja, ylioppilasteatterin näyttämö ja liiketiloja. Jopa pääsisäänkäynti, jonka piti aueta Keskussairaalantielle, jäi toteuttamatta jääneeseen toiseen rakennusvaiheeseen. 

Nykyisin tuntemamme Ilokivi on ainoastaan alkuperäisen kokonaissuunnitelman sivusiipi. 

Tilantarve jatkuvassa muutoksessa 

Osakuntatoiminnan hiipuessa Ilokiven tilat jäivät ylioppilaskunnan käyttöön. Ensimmäinen peruskorjaus toteutettiin Heikki Tarkan johdolla 1970-luvun lopulla Alvar Aallon toimistossa. Tällöin rakennettiin mm. porrastettu ulkoterassi. Muuten ulkokuori säilyi lähes ennallaan. 

1980-luvulla sisätiloihin tehtiin muutoksia esimerkiksi ravintolan laajentamiseksi. Tämä aikakausi muistetaan Ilokiven kultakautena, jota on dokumentoitu JYYn juhlateoksessa Iloa kiven sisässä (toim. Antti Seppänen ja Marjo Vallittu). 1990-luvulla taloustilanne pakotti ylioppilaskunnan vuokraamaan osan talosta yliopistolle, mikä johti laajoihin sisätilamuutoksiin ja alkuperäisten ratkaisujen katoamiseen.  

2000-luvun alussa Ilokiven ympäristö muuttui, kun ylioppilaskunnan uusi rakennus, Opinkivi, valmistui arkkitehtikilpailun voittaneen Ilmari Lahdelman ehdotuksen pohjalta. Se rakennettiin paikalle, jonne Ilokiven toinen vaihe oli alun perin suunniteltu, mutta rakennuksilla ei ole toiminnallista tai tilallista yhteyttä.  

Ylioppilaskunta näyttää suhtautuneen Ilokiven rakennukseen sen rakentamisesta saakka käytännönläheisesti ja kehittänyt sitä kiinteistöomaisuutena. Muutoksia niin talon toiminnoissa, liiketoimintasuhteissa kuin tilajärjestelyissä on tehty aina tarpeen vaatiessa. Keilahallista on luovuttu kannattamattomuussyistä, sitten on kokeiltu lapsenvahtipalvelua, lounasravintolaa ja baaria. Muutosvalmiudesta on tullut osa ylioppilastalon luonnetta. 

Paluu Aallon henkeen 

Ilokivi saavutti peruskorjausiän 2010-luvun lopulla, jolloin rakennuksen talotekniikka, katto ja salaojat olivat menossa uusiksi. Kattavan sisätilaremontin myötä tarjoutui luonteva tilaisuus palauttaa rakennukseen Alvar Aallon henkeä.  

Esille tuotiin piilossa olleita alkuperäisiä elementtejä: lattiaa, riippuvalaisimia, kattoikkunoita ja sisäportaikko. Lounasravintola ja toimihenkilöiden työtilat avartuivat. Toiseen kerrokseen rakennettiin valoisa maisemakonttori. Sen vuokralaisen tilajärjestelyt mahdollistivat myös ylioppilaskunnan Soihtu-liiketoiminnan siirtymisen Ilokiveen keväällä 2025. 

Muutos työympäristön näkökulmasta 

Koko ylioppilaskunnan henkilöstö on työskennellyt ylioppilastalossa myös aiemmin historiassa. Siinä mielessä kyseessä on vain ympyrän sulkeutuminen.  Nykyinen työntekijäsukupolvi on toki uuden edessä.  

Henkilöstön mielialat Soihdulla tuntee talousjohtaja Jaakko Pelkonen, joka vastaa myös henkilöstöasioista. Hän kuvailee muutoksen johtamista mielenkiintoiseksi ja korostaa, että onnistuminen on edellyttänyt avointa tiimityötä kaikilta osapuolilta. 

”Soihdun tiimeille muutos on ollut suuri, kun työtilatyyppi on kokonaan vaihtunut. Uusi monitilatoimisto on osoittautunut toimivaksi jo muuton keskelläkin.”  

Pelkonen pitää uuden toimiston etuna sitä, että koko Soihdun toimipisteen henkilökunta työskentelee nyt ensimmäistä kertaa fyysisesti samassa tilassa. Jaetut tilat voivat lisätä vuorovaikutusta ja toisten huomioonottamista sekä edistää tiimien yhteistyötä, minkä Pelkonen näkee erityisen hyvänä seikkana. Yhteistyö JYYn jäsentoiminnan henkilöstön ja luottamushenkilöiden kanssa helpottunee entisestään, kun luontaiset kohtaamiset lisääntyvät. 

Muutto tuo mukanaan myös konkreettisia synergiaetuja. Ylioppilaskunnan jäsenpalvelu ja Soihdun asiakaspalvelu on keskitetty samaan maantieteelliseen sijaintiin, mikä selkeyttää ja helpottaa opiskelija-asiakkaan asiointia. Opiskelijaomistaja näkee jatkossa JYYn ja Soihdun yhdessä aina asioidessaan toimipisteellä.  

Samalla kampus elävöityy. Jaakko Pelkonen tarkastelee asiaa Soihdun asukkaan suunnasta. 

”Muutimme kauemmas Soihdun suurimmasta asuinkohteesta, mutta lähemmäs kampuksia ja siten opiskelijan arkipäivää. Tavoitteena on, että asiointi on helppoa ja laadukasta sekä sähköisesti että paikan päällä.”  

Työympäristön kehitysprojekti on asettunut Soihdulla osaksi laajempaa vuoden 2025 teemaa, jossa JYY ja Soihtu ovat ottaneet määrätietoisen kehittämissuunnan työhyvinvoinnin edistämiselle. Talousjohtaja Jaakko Pelkosen näkökulmasta on tärkeää, että työyhteisö voi hyvin. 

”Tavoitellaan toimivia tiloja ja hyvää työvirettä koko konsernin työntekijöille.” 

Painetut lähteet: 

Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto 1964. 2014: Jyväskylän ylioppilastalo Ilokivi. Rakennushistoriaa ja säilyttämisen tavoitteita. Alvar Aalto -säätiö. 

Lamberg, Marko 2004: Nuoruus ja Toivo. Kampus Kustannus. 

Myllylä, Ismo 2016: Ilokivi. Verkkosivu. Viitattu 27.6.2025. https://projektiuutiset.fi/ilokivi/  

Seppänen, Antti ja Vallittu, Marjo (toim.) 2014: Iloa kiven sisässä. Tarinoita ylioppilastalo Ilokivestä. Kampus Kustannus.