Tarinoita torneista: Kortepohjan rakennusperintö säilyy käytössä

Aluekehitys, Kortepohja / 7.6.2020

Teksti: Mari Lähteenmäki
Kuva: Anssi Kumpula

”Yksiötaloina” tai ”torneina” tunnetut Kortepohjan ylioppilaskylän A-E-talot sekä keskusrakennus Rentukka ovat seisseet paikoillaan liki 50 vuotta. Juuri nyt toteutetaan tornitaloissa kokonaisvaltaista peruskorjausta, joka etenee aakkosjärjestyksessä. A-talo, B-talo ja Rentukka ovat jo remontin paremmalla puolella, C-talon peruskorjaus valmistuu kesäkuussa 2020, ja D-talon asukkaat valmistautuvat jo muuttoon.

Tornitaloja on yhteensä viisi, ja jokaisessa on yli 140 asukasta, eli näissä 9-kerroksisissa maamerkeissä majailee – peruskorjauskauden ulkopuolella – yhteensä yli 700 ihmistä. Talojen julkisivusuojelu on useimmilla tiedossa, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Ja kuinka peruskorjaus voi onnistua, jos talot kerran on suojeltu?

Kaiken taustalla lainsäädäntö

Tässä vaiheessa lukijan kannattaa varautua sietämään parin kappaleen verran aika raskasta settiä.

Rakennussuojelu nimittäin perustuu Suomessa useampaan lakiin. Tunnetuin niistä on vuonna 2010 uudistettu Laki rakennusperinnön suojelemisesta. Yllättäen useimmat rakennukset suojellaan kuitenkin kaupungin asemakaavalla, eikä rakennusperintölain nojalla. Asemakaavan laatimista ja varsinaista rakentamista säätelee eri laki: Maankäyttö- ja rakennuslaki (1999).

Yleensä rakennusten suojelun tarve todetaan kaupungin asemakaavoituksen yhteydessä. Maankäyttölain mukaan kaupunkien on asemakaavaa tehdessä otettava huomioon, että alueella voi olla jo valmiiksi rakennuksia tai luontoarvoja, joiden säilyminen pitää varmistaa, vaikka aluetta kehitettäisiin. Kortepohjan ylioppilaskylässä kävi juuri näin: tornitalojen ja keskusrakennuksen muodostama kokonaisuus suojeltiin jo vuoden 2009 asemakaavassa, ja merkintä säilyi vuonna 2014 vahvistetussa kaavassa.

Asemakaavassa suojeltujen talojen, myös Kortepohjan tornitalojen ja Rentukan, korjaus- ja muutostöitä valvoo kaupungin rakennusvalvonta, ja taloille annetun kaavamerkinnän Sr-2:n määräys edellyttää, että muutostöistä pyydetään ensin museoviranomaisen lausuntoa. Tämä siis tarkoittaa, että lähetetään sähköpostia museoon ja kysytään neuvoa.

Tasapainoilua jatkuvan muutoksen keskellä

Keski-Suomen museon rakennustutkimukseen ja rakennussuojeluun erikoistunut amanuenssi kohtaa työssään paljon rakennussuojeluun kohdistuvia ennakkoluuloja. Reipasotteinen ja hyväntuulinen rakennustutkija Saija Silén on juuri oikea henkilö purkamaan niitä.

”Kiinteistönomistajilla on pelko, että jos jokin talo nähdään suojelun arvoisena ja merkitään suojelumerkinnällä, se tarkoittaa, ettei rakennukselle saa enää tehdä mitään. Eihän se nyt niin ole”, Saija Silén toteaa. ”Rakennuksen on säilyttävä käytössä, ja käytön turvaamiseksi tehtävät muutokset voidaan toteuttaa suojelun reunaehtojen sallimalla tavalla, alkuperäisen arkkitehtuurin ajatusta kunnioittaen.”

Jäykistävän museoinnin sijaan rakennusten suojelun tavoitteena on säilyttää eläviä esimerkkejä eri aikojen arkkitehtuurista ja kulttuurihistoriasta. Iältään nuoretkin rakennukset, esimerkiksi Kortepohjan 1960-1970-luvuilla rakennetut tyylipuhdasta betonielementtiarkkitehtuuria edustavat tornitalot ja Rentukka-talo, ovat maan historiasta ja Suomen yhteiskunnallisesta kehityksestä kertovia ympäristöjä.

Kortepohjan ylioppilaskylän maakunnallinen merkittävyys tunnistettiin jo v. 2012–2014 toteutetussa Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointihankkeessa, jossa Kortepohjan kaupunginosa toimi koko laajan (yhteensä yli 1600 rakennusryhmää tai pihapiiriä koskevan) hankkeen ensimmäisenä kohteena.

Jyväskyläläistä kulttuurihistoriaa parhaimmillaan

Tornitalojen ja keskusrakennus Rentukan remontteja suunnitellessaan JYY on ottanut yhteyttä museoviranomaisiin jo hyvissä ajoin selvittääkseen, miten ajateltuja muutoksia on mahdollista toteuttaa suojelumääräysten puitteissa.

”Mielestäni JYY on onnistunut kiinteistön omistajana varsin hyvin rakennussuojelun ja asemakaavamääräyksien reunaehtojen toteuttamisessa tornitaloissa”, kertoo Saija Silén.

”Lopputuloksena ei ole ollut aina välttämättä se edullisin vaihtoehto, mutta omistajalla on ollut ymmärrystä tehdä korjaushankkeissa investointeja suojellun rakennuksen arkkitehtuurin ominaispiirteitä vahvistaviin ratkaisuihin”, Silén kehuu.

Tornitalojen ja keskusrakennus Rentukan remontin yhteydessä taloja on pystytty tuomaan jopa lähemmäksi alkuperäisiä suunnitelmia: Rentukan lasinen julkisivu palautettiin remontissa entiseen, yhtenäiseen ja Kortepohjan-vihreään asuunsa, ja A- sekä B-taloista toteutuva suora kulkuyhteys Rentukkaan on sekin ollut ajatuksena jo vuoden 1966 alkuperäissuunnitelmissa. B-talossa kulku tosin toteutetaan nyt katutasosta uudella yhdyskäytävällä, joka sekin on saanut museolta etukäteisen hyväksynnän.

”Tornitalojen ja keskusrakennuksen peruskorjaushankkeissa on panostettu hyvään arkkitehti- ja korjaussuunnitteluun. Muutokset ovat olleet jo hyvissä ajoin esiteltynä museolle ja myös lisäsuunnittelussa on museon näkemystä kuultu sekä tehty tarvittaessa myös muutoksia ennen toteutusvaihetta”, Silén mainitsee.

Kortepohjan ylioppilaskylän arvo pohjautuu kuitenkin ennen kaikkea Kylän muodostamalle kokonaisuudelle, joka on jotakin muuta kuin pelkät seinät. Ylioppilaskylän historia muodostuu taloista ja niissä järjestetystä toiminnasta, asukkaiden tarinoista, hurjista tempauksista ja taloissa eletystä jokapäiväisestä arjesta. ”Kortepohjan ylioppilaskylä on jyväskyläläistä kulttuurihistoriaa parhaimmillaan, ja maakunnan edustavin tiiviin opiskelijarakentamisen kohde. Sen säilyttäminen on edelleen tärkeää”, toteaa Saija Silén.

Faktoja tornitaloista:

• Ylioppilaskylän tornitalot A-E ovat 9-kerroksisia, teräsbetonirakenteisia, ulkoasultaan liki identtisiä kerrostaloja
• Peruskorjatun (2018) A-talon ullakkokerroksessa on sauna ja 1. kerroksen kautta suora kulkuyhteys Rentukkaan
• B-talon ullakkokerrokseen toteutuu tilaussauna ja varattavat kokoustilat, katutasoon taas opiskelutilaa, uusi pesula, verstas ja sisäyhteys Rentukkaan
• C-talon pohjakerrokseen rakennetaan uusia asuntoja, ja ullakkokerrokseen koko taloa palveleva ilmastointikonehuone.
• D- ja E-talojen pohja- ja ullakkokerroksen tilojen käyttötarkoitus päätetään hankkeiden suunnitteluvaiheen aikana

Artikkeli on julkaistu alun perin Kylä-lehdessä 1 / 2019. Artikkelin ensimmäinen kappale on päivitetty vastaamaan kesäkuun 2020 tilannetta artikkelin verkkojulkaisua varten.