Home » Liiketoiminta » Historia » Susanna

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan museoauto Susanna

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hankki keväällä 1960 itselleen näkyvyystarkoituksessa v. 1927 Packardin, josta tuli osa jyväskyläläisen ylioppilaskuntatoiminnan historiaa.

Nyt Susanna on palannut Jyväskylään. Sen näyttelytila sijaitsee Kortepohjan ylioppilaskylän Rentukka-aukiolla ja autoa voi tarkastella näyttelytilan ikkunoista maksutta ympäri vuorokauden.

Susannan matka Detroitista Kortepohjaan

1927 Valmistetaan Packardin tehtaalla Detroitissa, Yhdysvalloissa. Tuodaan Suomeen, Viipuriin. Kantakirjat katoavat matkalla.

1920-30-luvulla yksityisomistuksessa. Woikosken kartanon Palmbergin suku omistaa Packard Phaeton Sixin, joka saadaan kulkemaan vedyn voimalla.

1950-luvulla kulkeutuu Jyväskylään autokouluautoksi

29.4.1960 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ostaa Packardin, saa nimen ”Susanna”

1960-1970 -luku. Aktiivisessa käytössä erilaisissa opiskelijatapahtumissa, mm. Vappuna ja ”tärskyissä”.

1984 Siirtyy museorekisteriin (edustajistoryhmä Reunionin ehdotettua ensin auton myyntiä ylläpitokustannusten kalleuden vuoksi)

2013-2020 esillä Woikosken Automuseon näyttelyssä ”Suomen ensimmäisenä vetyautona”

2020 Palaa Kortepohjaan. Asetetaan nähtäville C-talon katutasoon.

Susanna-auto ja joukko ostajia Lozzin edessä

Ylioppilaskunnan ostama Susanna-auto ja joukko ostajia Lozzin edessä 29.4.1960. Vasemmalta: Juhani Liedevaara, Hannu Kiiski, Tapani Pursiainen, Keijo Kulha, Osmo Rinta-Tassi, Tapani Mikkola, Unto Puttonen ja Tauno Kallioniemi.

Kuva: Jyväskylän yliopisto / Avoimen tiedon keskus, tiedemuseo.

Susanna oli ylioppilaskunnan yhteistä omaisuutta. Hannu Kiisken laatima ohje Susannan huollosta ja käytöstä on luettavissa JYYn nettisivulta (linkki aukeaa uuteen ikkunaan).

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hankki keväällä 1960 vm.-27 Packardin näkyvyystarkoituksessa

Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ylioppilaskunta, jolla nimellä JYY vielä 1960-luvun alussa toimi, haki mallia kasvavaan toimintaansa pidempään toimineilta ylioppilaskunnilta. Otaniemen teekkareilla oli ollut oma autokerho ja auto jo kymmenen vuotta. Oma auto lisänäkyvyyden ja yhtenäishengen nostattajana kiinnosti myös jyväskyläläisiä ylioppilaita.

Hanketta ideoineet ylioppilaskunta-aktiivit ehdottivat ylioppilaskunnalle vaihtokauppaa: he ostaisivat auton vekselillä ja vastineeksi ylioppilaskunta antaisi heidän järjestää paperinkeräyksen. Hallitus suostui tuumaan. Vuoden 1927 Packard ostettiin ylioppilaskunnalle keväällä 1960 Jyväskylästä autokoulunjohtaja Tuomikoskelta.

”Meill’ morsian molemmill’ on yhteinen, Susanna nimeltään.
Kuinka tuommoinen hento ja herttainen jäi meiltäkin itkemään.”

”Yhteinen Susannamme” (Oh! Susannah, säv. Stephen Foster, suom. sanat J. Alfred Tanner)

Kutsumanimensä Susanna lainasi Yhteinen Susannamme -kupletista, josta Reino Helismaan levytetty versio oli julkaistu 1959 – juuri sopivasti innoittamaan jyväskyläläisiä nimenantajia. Varhaisempi levytetty versio laulusta ilmestyi jo 1928, jolloin sen tulkitsivat suomeksi Leo Kauppi ja Antti Kosola. Tyylinäyte löytyy Kansalliskirjaston Doria-julkaisuarkistosta. (Linkki aukeaa uuteen välilehteen.)

Ylioppilastalohankkeen hyväksi kerättyä paperia lastataan junanvaunuun.

Susannan ratin takana Hannu Kiiski.

Kuva: Jyväskylän yliopisto / Avoimen tiedon keskus, tiedemuseo.

Tärsky

1. Ylioppilaskunnan vappujulkaisu, jonka myyntituotot ohjattiin ylioppilastalon rakentamiseen.
2. Ylioppilaskunnan tapahtuma (vrt. tempaus.): Vapputärsky, paperitärsky, vaalitärsky.

Myös yhdyssanan alkuosana: Tärskyajoneuvo, tärskymies.

”Aiotteko rakentaa talon jätepaperista? Me aiomme!” Ylioppilaskunnan paperitärskyt

Rahoittaakseen ylioppilastalon rakentamista Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta järjesti kesällä 1960 paperinkeräysmatkoja useisiin kaupunkeihin. Keräysten tuotto jaettiin puoliksi JYYn ja kerääjien kesken. Keräysten vetonaulana oli Susanna.

Kutakin keräystä mainostettiin ennakkoon lehti-ilmoituksilla ja julisteilla, joissa tehtiin selväksi keräyksen tarkoitus, ylioppilaiden oman toimitalon rakentaminen. Yleensä paperinkeräyksen käyttöön saatiin lainaksi kuorma-auto joltakin kohdekaupungin liikeyritykseltä. Määräpäivänä ylioppilaat saapuivat paikalle, keräsivät paperit kiertämällä kaupungin ennalta sovitun aluejaon mukaan, ja lastasivat saaliin junanvaunuun.

Kesän 1960 hyvin organisoidusta toiminnasta rohkaistuttiin. Tärskyjä ja karttakeppien myyntimatkoja suunnattiin usealle paikkakunnalle, ja Susanna oli matkoilla mukana herättämässä yleisön mielenkiintoa. Samalla Susanna myös hitsautui osaksi ylioppilaskunnan kertomusperinnettä.

”Ylioppilailla oli siihen aikaan vielä sellainen tenho, vetovoima, että kun ylioppilaat olivat matkassa, niin se oli jotakin erikoista. Ei me työtä peljätty. ”

Osmo Rinta-Tassi (1998), ylioppilaskunnan 1. pääsihteeri (1960 – 1961)

”Jääkaappi keskellä Huittista”

Kun ylioppilaskylää viimein päästiin rakentamaan, oli ylioppilaskunnan yrityssuhteiden ylläpitäminen ensiarvoisen tärkeää. Susannalla lähdettiin näyttävälle PR-matkalle Poriin, josta noudettiin Rosenlewin tehtaan lahjoittama jääkaappi. Paluumatka tehtiin monen pikkupaikkakunnan kautta mahdollisimman suuren näkyvyyden saamiseksi. Paikallislehdet julkaisivatkin juttuja ”vuoden 1927 avoautolla” liikkuvista ylioppilaista.

Yhden jutun kirjoitti Huittisissa ilmestyvä Lauttakylä-lehti, ja se julkaistiin vajaa viikko JYYn vierailun jälkeen, 23.8.1968. Jutussa on huumorin varjolla saatu myös kerrottua matkan taustalla olevasta hankkeesta: Jyväskylän opiskelijoiden asuntopulasta ja ylioppilaskunnan kunnianhimosta korjata tilanne omin voimin. Lauttakylä-lehden Facebook-nosto 23.8.2020 (Linkki aukeaa uuteen ikkunaan)

Vappusäässä Kortepohjan tontilla

Susanna oli tärkeä katseenvangitsija ylioppilaskunnan tärskyissä ja tilaisuuksissa, joilla tavoiteltiin näkyvyyttä ja rahoitusta Ylioppilaskylän rakentamista varten. Vappuna 1967 sai alkunsa perinne, jossa vierailtiin tulevan Ylioppilaskylän tontilla Kortepohjassa.

Opiskelijoiden torvisoittokunta Kortepohjassa tulevan ylioppilaskylän paikalla 1.5.1967.

Kuva Jyväskylän yliopisto / Avoimen tiedon keskus, tiedemuseo.
Ahti Rytkösen kokoelma.

Vielä yksi vappuajelu

”Viimeistään 1990-luvulla oli vakiintunut perinteeksi noutaa rehtori Susannalla Harjulle ylioppilaskunnan vappupiknikille. Professori Aino Sallinen pitkä ura rehtorina oli päättymässä kesällä 2012 ja päätimme saada Susannan ajokuntoon elvyttääksemme vielä kerran kauniin vappuperinteemme.

Aurinko paistoi kun ylioppilaslakki päässä pääsin viimein korjatun Susannan kyytiin! MNOP:n tallista matka jatkui Laajavuorentietä pitkin kohti Ainolaa ja Harjua. Eihän Susannan kaltainen hieno rouva ollut tottunut odottelemaan liikenteessä vuoroaan, joten Savelan liikennevaloissa kone alkoi yksiä. Viimeisillä vauhdeilla rullailtiin Savelan huoltoaseman pihaan ja kuljettava kaivoi säännöissäkin mainitut työkalut esiin ja nosti konepellin auki. Lopulta oli taivuttava tilaamaan taksi. Mikä harmi!

Koen ylioppilaskunnan työntekijöinä olevamme aina vastuussa niin menneille, nykyisille kuin tulevillekin sukupolville. Tuona vappuaamuna tunsin konkreettisesti olevani osa tätä pitkää ketjua. Susanna muistutti ylväästi menneiden tekemästä työstä, itse edustin nykyisyyttä ja sisälläni kasvava esikoiseni muistutti tulevista sukupolvista, joiden tulevaisuutta myös ylioppilaskunnassa osaltamme olemme varmistamassa.”

Minna Oinas (2020), Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan ensimmäinen toiminnanjohtaja (2008 -)

Kiitos Susannan matkan ja näyttelytilan toteutukseen osallistuneille: