Yhdessä kohti kestävämpää arkea 

Ajankohtaista, Asuminen, Kestävä kehitys, Kylä-lehti / 8.11.2024

Teksti: Anni Pajari | Kuvat: Tiitu Design

Theodore Veistos muutti uutena asukkaana Kortepohjan ylioppilaskylään viime keväänä. Kylällä kulkiessa vastaan tuli hylättyjä tavaroita, roskia ja huonekaluja talojen käytävillä ja muissa yleisissä tiloissa. Samoihin aikoihin Rentukan aukiolla järjestettiin kiertotalouteen ja kestävään elämäntapaan keskittyvä Kestävä Kylä-tapahtuma. Tapahtumassa oli muun muassa työpaja, jossa tarkoituksena oli yhdessä pohtia ratkaisuja ylioppilaskylän kierrätysongelmiin.  

Soihtu kerää asukkailta kuukausittain palautetta erilaisista asumiseen liittyvistä asioista, esimerkiksi siisteydestä ja yhteisten tilojen viihtyisyydestä. Vuodesta toiseen ilmaisjakeluja pursuavat postihuoneet ja käytäville jätetyt roskat ja huonekalut ärsyttävät. Ongelma on yhteinen, sillä vääriin paikkoihin jätetyt tavarat ja jätteet työllistävät myös Soihdun huolto- ja siivoushenkilökuntaa. 

Kestävä Kylä-tapahtumaan paikalle sattunut Theodore mietti, että tavaraongelma olisi helposti ratkaistavissa järjestämällä rikkinäisille huonekaluille oma, selkeä paikkansa ja käyttökelpoisille, ehjille tavaroille omansa. 

”En tuolloin tiennyt MNOP-talojen takana olevasta lavasta, eikä kokemukseni perusteella moni muukaan asukas.” 

MNOP-talojen takaa tosiaan löytyy sekajätelava esimerkiksi rikkinäisille huonekaluille sekä erillinen SER-kontti sähkö- ja elektroniikkaromuille. Paikasta on hiljattain tehty käyttäjäystävällisempi rajaamalla konttien viereen alueet, joihin asukkaat saavat jättää SER-jätteet tai huonekalut, ja huoltohenkilökunta siirtää jätteet oikeisiin kontteihin. Kontit ovat suljettuja, jotta sekajätelavalle ei vahingossakaan eksy SER-jätettä. 

Normaalisti rikkinäisten huonekalujen toimittaminen kaatopaikalle on maksullista, ja se käytännössä vaatii autoa, jota opiskelijoilla ei aina ole käytössään. 

”Tämänkaltainen kierrätyslava ei ole pakollinen eikä tietääksemme edes kovin tavallinen käytäntö, mutta olemme sen kuitenkin halunneet asukkaille tarjota kierrätystä helpottamaan”, kertoo Soihdun kiinteistöjohtaja Kimmo Moilanen. 

Kierukan paluu 

Idea kierrätyshuoneestakaan ei ole uusi, vaan sellainen on ylioppilaskylässä toiminut aiemmin useammassakin eri talossa, Kierukka-nimisenä yhteistilana.  

“Viimeksi D-talon alakerrassa sijainneessa tilassa ei ollut säännöllistä valvontaa, ja siitä tuli pikkuhiljaa kaikenlaisten rikkinäisten tavaroiden ja muiden jätteiden kaatopaikka. Lopulta palotarkastaja puuttui asiaan, ja Kierukka piti tyhjentää”, Kimmo Moilanen muistelee. 

Toive tilasta, jossa asukkaat voisivat keskenään kierrättää ehjiä ja käyttökelpoisia tavaroita, nousi kuitenkin säännöllisesti esille asukkaiden toiveissa. Jotta samoja virheitä ei toistettaisi, tila päätettiin avata vasta kun olisi löytynyt vapaaehtoinen kyläläinen, joka katsoo tilan perään ja tarkistaa sen kunnon säännöllisesti.  

Theodore otti homman vastuulleen, ja loi samalla Telegram-ryhmän, jossa kaikki asukkaat voivat ilmoittaa tarpeettomista tavaroistaan tai etsiä tarvitsemiaan asioita kierrätettynä. Lisäksi huoneen tyhjennyskäytännöistä sovittiin huoltoyhtiön kanssa, jotta tavaraa ei pääse kertymään liikaa. Asukastoimikunta laati tilaan säännöt, joissa määriteltiin, mitä tilaan saa tuoda ja mitä ei. 

”Tarkoitus on jatkossa myös nostaa esiin tilaan tuotuja tavaroita Telegram-ryhmässä, jotta asukkaat näkevät millaista tavaraa on ja innostuisivat hyödyntämään tilaa”, Theodore kertoo. 

Opiskelija-asuminen on yleensä luonteeltaan verrattain lyhytaikaista. Siksi on kätevää, jos kaikkea ei tarvitse hankkia uutena, ja jos tavaroista pääsee kätevästi eroon, kun on aika muuttaa valmistumisen jälkeen. Theodore uskoo, että erityisesti ehjät huonekalut ja astiat tulevat tekemään kauppansa asukkaiden keskuudessa. 

Kylässä on myös pitkä historia koskien yhteisiä lainatavaroita. Kaikkea ei ole pakko omistaa itse, vaan harvemmin tarvitut tavarat, kuten työkalut tai tekstiilipesuri, voivat olla asukkaiden yhteisiä. Syyskuussa Kortepohjaan saatiinkin Jyväskylän ensimmäinen lainatavara-automaatti, josta kuka tahansa voi kätevästi Lainappi-sovelluksella lainata yhteisiä tavaroita.  

Theodore Veistos kertoo huomanneensa, että asukkailla on erilaisia tapoja ja käsityksiä kierrätystä koskien. Osa asukkaista on kotoisin muualta kuin Suomesta, jolloin käytännöt voivat olla hyvin erilaiset, osa taas muuttaa ensi kertaa omilleen lapsuudenkodistaan ja vasta muodostaa omaa arkeaan. 

”Toisaalta kokonaan uudessa asuinympäristössä voisi olla helppokin omaksua uusia tapoja. Kun kierrätyksestä kerran tekee tavan, se tulee hyvin pian selkärangasta”, hän pohtii. 

Asukkaiden apua tarvitaan 

Soihdulla kierrättäminen pyritään tekemään asukkaille mahdollisimman helpoksi sekä käytännössä että viestinnän tasolla. Kierrätysohjeet ja jätepisteiden sijainnit löytyvät nettisivuilta. Myös avainkuoressa uusille asukkaille jaetaan paperinen kierrätysohje. Ne löytyvät myös vakiovarusteena kaikista kalustetuista asunnoista, joita pääsääntöisesti asuttavat vaihto-opiskelijat. Kansainvälisille opiskelijoille ja heidän tutoreilleen järjestetään jokaisen lukukauden alussa infotilaisuus, jossa Soihdun edustaja kertoo asumisesta Kylässä ja myös kierrätyksestä. Näiden lisäksi tehdään välillä kierrätyskampanjoita somessa ja infonäytöillä, kuten viime keväänä. 

Kestävän kehityksen periaatteiden noudattamisen lisäksi kierrätyksellä on myös iso taloudellinen merkitys. Vuonna 2023 ylioppilaskylän jätehuolto maksoi 147 000 euroa. Tämä tekee asukkaita kohden jaettuna noin 73,5 euroa. Karkeasti voisi siis ajatella, että ylioppilaskylän asukas maksaa noin kuusi euroa kuussa jätehuollossaan vuokrassa. Jätekulujen minimoiminen on siten myös yksi tapa hillitä vuokrien nousua.  

Yleinen kustannusten nousu on tosiasia, mutta asukkaat voivat myös vaikuttaa jätekustannuksiin kahdella yksinkertaisella tavalla. Ensimmäinen on luonnollisesti huolellinen kierrättäminen; hyvin lajiteltu jäte on aina edullisempaa. Esimerkiksi paperin käsittelystä ei peritä lainkaan käsittelymaksua.  

”Jos joukossa on kuitenkin vaikkapa pahvia tai biojätettä, koko kuorma joudutaan käsittelemään sekajätteenä, jolloin siitä pitää maksaa sekajätemaksu”, kertoo Mustankorkean logistiikkapäällikkö Antti Anhava.  

Tällöin tietenkin myös mahdollinen muiden asukkaiden tekemä huolellinen lajittelu menee hukkaan. Pahimmillaan väärin lajitellut jätteet voivat aiheuttaa vaaratilanteita jäteautojen kuljettajille tai jatkokäsittelijöille. Antti Anhavan mukaan vuosittain sattuu tilanteita, joissa vaarallista jätettä on päätynyt sekajätteeseen ja jäteautossa syttyy tulipalo. 

”Yleisesti ottaen lasi ja metalli ovat selkeimpiä lajiteltavia, eniten haasteita tuntuu olevan muovin ja biojätteiden kierrättämisen kanssa”, hän kertoo. 

Kalliiksi tulee myös se, että jätteitä jätetään jätepisteiden ulkopuolelle. Soihdun asuinkohteissa jätehuolto on hoidettu keskitetyillä jätteenkeräyspisteillä, joissa suurin osa jäteastioista on upotettuja syväkeräysastioita. Jätepisteet tyhjennetään viikoittain, jotkut useammankin kerran viikossa. Pisteiden täyttymistä seurataan säännöllisesti, ja tyhjennyssykliä muutetaan tarvittaessa.  

Usein kuitenkin on sellainen tilanne, että esimerkiksi yksi sekajäteastia on täynnä, ja roskia alkaa kertyä sen viereen, mutta hieman taaempana sijaitsevissa on vielä tilaa. Jos jäteauton kuljettaja joutuu käsin siirtämään väärään paikkaan jätettyjä jätteitä, myös tästä seuraa ylimääräinen lasku. Roska-astioiden täyttäminen tasaisesti onkin toinen helppo tapa, jolla asukkaat voivat tehdä osuutensa mahdollisimman maltillisten jätekustannusten eteen. 

Soihdun kierrätyspisteet saavat Mustankorkean Antilta kehuja.  

”Syväkeräyssäiliöt ovat järkevin ratkaisu asuinkohteelle, jossa on paljon asukkaita. Opasteet ovat selkeät ja kaksikieliset sekä jätepisteet ovat muutenkin siistin ja kivan näköisiä.” 

Keskisuomalaiset kierrätyksen edelläkävijöinä 

Isossa kuvassa kierrättämisen tavoitteena on, että materiaalit saadaan jatkojalostukseen ja sitä kautta hyötykäyttöön. Jyväskylän sekajätteet toimitetaan Tampereelle, jossa jäte poltetaan ja siitä saadaan sähköä ja lämpöä. Muut jakeet toimitetaan eri puolille Keski-Suomea, josta ne jatkavat matkaansa jatkojalostukseen. Esimerkiksi biojätteet jäävät Keski-Suomeen, jossa niistä valmistetaan Mustankorkealla polttoainetta, kiinteä osa kompostoidaan ja siitä saadaan multaa. 

Lajittelutottumukset voivat osittain selittyä alueellisilla eroilla. Biojätteiden lajittelu tuli Jyväskylässä pakolliseksi jo 1990-luvun lopulla. Uudistunut jätelaki velvoittaa, että jokaisella asuinkiinteistöllä on pitänyt olla 1.7.2024 mennessä biojätteen keräystä varten tyhjennettävä biojäteastia, kompostori tai kimppakeräys naapureiden kanssa. Helsinki liittyi mukaan viimeisenä, jolloin biojätteen lajittelu on tullut siellä pakolliseksi vasta tänä vuonna. 

”Jos ylioppilaskylässä asuu melkein 2000 ihmistä, se on saman verran kuin pienessä kunnassa. Asukkaiden kierrätystottumuksilla on siis oikeasti merkitystä”, Antti Anhava pohtii. 

Iso osa Soihdun asunnoista on yksiöitä, joten pienessä keittiössä monen eri materiaalin lajittelu voi vaatia mielikuvitusta. Muovinkeräys alkoi vuonna 2021, ja moni muovia kierrättänyt on sen myötä huomannut sekajätteen määrän radikaalin vähenemisen.  

Antti Anhava vinkkaa, että materiaalin kierrätystä voi miettiä jo kauppareissun aikana ostoksia tehdessään.  

”Esimerkiksi kartonkinen tomaattimurskapurkki on huomattavasti helpompi hävittää kuin metallinen. Saman tuotteen kohdalla on siis toisinaan mahdollista valita pienempään tilaan menevä materiaali kierrätystä ajatellen.”